torstai 1. lokakuuta 2015

Kaiken pahan alku ja juuri

..Niin, no otsikossa se jo tulikin selväksi. Nuorena tyttönä sain kuulla kyseisen kuvauksen itsestäni armaalta matematiikan opettajaltani, terveisiä vaan sinne! Jälkeenpäin oon asiaa kovasti pohtinut, oliko se nyt sitten kuitenkaan niin kovin imarteleva nimitys, ei ehkä mutta totuuden siemen siinä saattoi olla. Sellainen minä oon, kovaääninen, kärkäs ja tunteiden ääripäästä toiseen alta sekunnissa kiihtyvä nuori nainen. Tai no, ainakin nainen. 

Nyt mää sitten keksin alkaa kirjottaan blogia, voi olla, että huomenna oon jo kyllästynyt mutta alotan kuitenkin. Blogin nimi kertoo melko ytimekkäästi mikä on homman nimi, haluan valittaa! Tämmösenä pumpulipöksylällärinä valituksen aiheet vaan ovat useimmiten tuulesta temmattuja ja tyhjää länkytystä -ihmisillä on hei oikeitakin ongelmia!

Tällä hetkellä eniten valitushaluja nostattaa ulkonäkö, tai tarkemmin ottaen ulkonäköön liittyvät paineet. Avaa telkkari ja valitse mitä katsot, valikoimissa on Jutan superdieettiä, Jutan ja sen söpön pojan sinkkudieettiä, Kultsipuppeli sä oot plösöä ja niin edelleen. Tässä sitä sitten katsotaan kun olemukseensa kyllästyneet huonokuntoiset/ylipainoiset ihmiset ottavat itseään niskasta kiinni ja tadaa!Painoa tippu yks kolkyt kiloa ja peilistä katsoo superfittikissa taikka -kolli, nieleskele kyyneleiden kostuttamaa suklaata ja päätä, että kyllä minäkin heti huomenna.... Toista sama sinä surullisen kuuluisana "huomenna".

Voit myös päättää, että minähän en noita ö-luokan realityja katsele, olen älykäs ja ajatteleva ihminen, luen siis lehtiä! Äläpä mitään! Selaile vakavasti otettavan (no ei vaiskaan, iltalehteä) laatujulkaisun etusivua ja masentavien sotauutisten jälkeen päädy lukemaan tarinoita onnistuneista elämänmuutoksista ja painonpudotuksesta. Nyyhkytä hetki ja päätä, että nyt se elämä muuttuu! ..tai ainakin tämän jäätelön jälkeen.

Eikö täällä saa olla laiska ja plösö rauhassa!? Minä päätin, että kyllä minä nyt hankkiudun eroon noista muutamista makkaroista mitä vyötärölle on takertunu mutta sehän ei olekaan niin helppoa. Mistä ihmeestä ne Jutat ja muut upeat fitnessnaiset ovat itsekurinsa hankkineet? Tai voisko joku nyt vaan keksiä miten läski muutetaan lihakseksi liikkumatta ja suklaata syömällä? Se on muuten elämänmuutos jonka voisin tehdä helposti, eihän mun tarvis muuttaa mitään. Keksin eilen, että kun nyt jo välttelen viljoja (niitä syömällä olisin vielä plösömpi) eikä se sen enempää kuin mun säännöllisen epäsäännöllinen urheilukaan ole makkaroita sulattanut, kokeilen ateriankorvikepirtelöä. Pirtelö on yököttävää, ällömakeaa, klönttistä litkua ja jo nyt oon kurkkua myöten täynnä sitä. Haluaisin korostaa, että olen käyttänyt sitä nyt jo kokonaisen vuorokauden, tarkemmin sanottuna 4 annosta. Nyt jo kurkkua myöten täynnä.  Minä rakastan syömistä, haluan syyä ihania pihvejä, salaatteja, jäätelöä, suklaata ja oivoi, leivoksia! Asiahan ei siis ole niin, että minulla ylipainoa olisi mutta sinne missä muilla on vyötärö, on minulla varastoitunut ne kaikki leivokset ja jäätelöt.

Ainoa hyväksyttävä "oman itsensä hyväksyminen" on jos satut olemaan uhkea, tiimalasivartaloinen nainen. Eli vaihtoehtoina on urheilullinen, hoikka nainen tai nainen jolla on kurveja ja ne kurvit on oikeissa kohdissa. Mitenkä me tasapaksut pätykät joiden vyötärön paikan voi arvella olevan siinä jossain jalkojen ja rinnan välillä ja belfiet ei kuulu somessa julkaistavien kuvien joukkoon koska todennäköisesti katsojat kuvittelis kuvassa olevan teini-ikäisen pojan takamus? Jos tässä nyt olis rautaisella itsetunnolla varustettu upea kaunotar, sitähän hymähtelis vain noille "vaatimuksille" mutta entäpä kun ei olekaan, sitä päivät pinterestissä katsoon niitä ns.motivaatiokuvia ja lukee treenivinkkejä, mutta ainoa asia mitä niistä seuraa on tyytymättömyys omaan peilikuvaan ja huono omatunto kun ei minusta edelleenkään tullut sitä himourheilijaa.

Jos nyt hetken olisin järkevä aikuinen ihminen, niin tunnustaisin, että ainoa ongelma tässä on mun oma tyytymättömyys kehooni sekä se, että otan painetta fitnessbuumeista tai vaihtoehtoisesti se, etten selvästi vielä oo tarpeeksi tyytymätön oikeasti tehdäkseni asialle jotain.. Mutta eikö täällä saa enää muka edes valittaa rauhassa!?